Huovutin eilen vielä jotain, nimittäin pääsiäis-tipusen. Kaverista tuli hieman laihan oloinen mutta ehkä pulskistuu kun pääsee rairuohoa nakerteleen;) Tipu on huovutettu vanhasta patjasta leikatusta superlonin palasesta sekä lampaanvillasta. Superlonista muotti ja villasta tipulle turkki. Kuvioinnin tein sen jälkeen kun villaa oli tipun ympärille "liimattu" saippuan avulla tarpeeksi. Ei paljon hankausta sillä silloin kuviot on hankala saada tarttumaan pintaan. Siivet tipu sai myös samalla tavalla ja ennen kuviointia. Sitten vaan huovuttelin ja kutistin sekä pesin tipun. Ennen kuivausta hieman muotoilin siipiä ja vartaloa.

Tänään teki mieleni huovuttaa sormus. Alunperin ajattelin tehdä aivan, aivan erilaisen mutta sormusta valmistessa siitä muotoutui tämän näköinen. Joskus voi käydä näin, mutta mukavalla tavalla, täytyy pystyä muuttamaan suunnitelmia lannistumatta.

Sormus muistuttaa paljolti päivänkakkaraa, valkoisine terälehtineen ja keltaisineen heteineen.

Etsin oikeaa hopeaa olevaa sormuskehystä mutta enpäs ole vielä koskaan törmännyt niihin. Eli tämä on sitten hopeoitua ja on myös takaa säädettävä.

Tästä kuvasta näkee hyvin miten kukka on kiinnitetty. Ei oikeastaan juuri mitenkään eli on poistettavissa, jos niin halutaan. Sormus, joita ostin niin sisältävät kolme pientä rengasta joiden läpi pujottelin kukan alla olevat narut, jotka esittävät ns. lehtiä/ varsia.

Materiaalit olivat siis: merinovillaa eli valmis huopalevy, jämä paloja. Sitten keltaista lampaanvillaa ja vihreää lampaanvillaa sekä hopeoitu sormus.
Sormuksen valmistuksesta sen verran, että ensin oli kaksi pientä ympyrää, jotka neulahuovutin keskeltä kiinni, lisäsin keltaista villaa keskelle ja neulahuovutin kiinni. Sitten huovutin puikulat vihreästä (2kpl) ja liitin ne märkähuovuttamalla kukkaan. Kukkaa huovutetaan melkein valmiiksi asti, sitten vasta leikkasin terälehdet jotta muoto säilyisi mahdollisimman paljon. Jälleen siis huovutin, huovutin, kutistin, pesin ja muotoilin. Kuivuttua pujottelin sormukseen, valmis:)
Huovutin tänään muutakin mutta siitä myöhemmin.

Se on nyt valmis. Ja vieläpä ihan kuiva. Aloin huovuttamaan kanasta jo hyvin aikaisin aamusta mikä on minulle jotain uutta mutta minkäs teet kun lapsen mielestä oli aika nousta kello seitsemältä. Huovuttaminen alkoi sitten vähän kahdeksan jälkeen aamuvellien ja vaippojen yms jälkeen. Elikkä kanasen huovuttamiseen meni yhteensä noin kolme tuntia kaikkine kaavan asetteluineen ja eri osien valmistamiseen sekä villojen latomisen kanssa niin ja tietenkin tärkeimmän eli huovuttamisen kanssa. Kanasesta tuli hieman erinlainen muodoiltaan kuin olin teille aiemmin luonnoksessani esittänyt. Vähän pienempi, pitempi koipisempi jne. Oli se antoisa kanan huovutus. Lapsi (6kk) nauroi kippurassa vieressä kun äiti läiski kanasta lattialle. Sain ainakin purettua monen viikon tuskastumiset kanaseen. Ja oli se olo heti parempi sen jälkeen:) Ei ainakaan tympäännyttänyt enään yhtään. Toisaalta olen ihan tyytyväinen kanaseen ja toisaalta en. Sain ainakin humoristisen ketterä koipisen kanasen pääsiäiseksi joka napsii sisäänsä kaikki karamellit, piiloon äidiltä joka on niin perso suklaalle, että.. Pitäisiköhän minun jo pikku hiljaa paljastaa kanasen kuvat ja kertoa sitten lisää valmistuksesta.

Ensin kananen sai koivet, tein ensin kolme pienempää uloketta ja sen jälkeen yhdistin ne villakaitaleeseen, josta syntyi pitkä pitkä koipi. Niin tein siis kaksi kertaa, jotta sain kaksi koipea. Sitten tein nokan, paksumpi kuin koiven ulokkeet. Sen jälkeen tein alustavasti siivet, pyrstön ja heltan. Yhdistin ne myöhemmin työhön. Kaiken tämän jälkeen alkoi vartalon huovuttaminen ja sen alustaminen siihen vaiheesee että pystyin lisäämään ulokkeet. Toki muistin laittaa kaavan sisään, että saadaan aikaiseksi sitten se pussi kanasen sisälle. Ensin alustin kanasen toisen puolen ja liitin pyrstön ja yhden koivista sekä nokan tässä vaiheessa. Sen jälkeen oli kaavan vuoro. Kaava väliin ja toisen puolen tekoon. Tähän osaan liitin myös koiven. Sitten vain huovutin osat yhteen ja huovutin, huovutin ja huovutin. Jonkin ajan kuluttua lisäsin siivet ja heltan. Sitte, sitten kun oli huovutettu työ suhteellisen tiiviksi poistin kaavan tekemällä aukon toisen siiven alapuolelle. Kaava pois ja työtä kutistamaan, ensin rullaamalla ja lopuksi laittialle läiskimällä. Kun kananen oli juuri sopivasti kutistunut pesin kanasenn kuuma/kylmä kylvyllä ja muotoilin sekä laitoin orrelle kuivumaan ja silmiä odottelemaan. Tämä oli sitten kaiken kaikkiaan kanasen kuoriutuminen.
kasvoista: eli kaikki muu on tehty märkähuovutuksena mutta silmät kananen sai neulahuovuttamalla.

Tämä on tänään huovutettua eli tämä rannerengas valmistui villieläin nimisestä lampaanvillasta. Se sisältää alpakkaa, mohairia ja villaa. Erittäin haastavaa huovutettavaa. Tämä on huovutettu suoraan topsin leveydeltä.

Lupasin eilen rannerenkaista kuvan kädessä. Ajattelin nyt sitten laittaa teille esille nämä. Ovat nyt kuivia ja värikin erottuu eri tavoin kuin eilen kosteina. Taidan pitää viikonloppu vapaan huovutuksesta. Katsotaan mitä ensi viikolla syntyy. Saa nähdä syntyykö muutakin kuin huovutettua. Ehkä tiskirättejä hamppulangasta, Idea oli eräässä askartelulehdessä ja innostuin niin, että taidan tehdä sellaiset iki tiskirätit, jotka käytöstä vain paranee ja paranee. Nykyajan kaupan rätit kun ovat melkein kertakäyttö rättejä. Tulisi ainakin säästettyä luontoa:)

Elikkä minun haastetyöni on kello, jonka valmistin kierrätetyistä materiaaleista ja lampaanvillasta. Idea lähti siitä, kun nykyään ihmiset ovat niin kännykkä kansaa kuin olla ja voi. Ja niin minäkin olen. Noh, meidän perheessä kun ei seinäkelloa ole näkynyt vuosiin ja olen sitä kaivannut ja nyt sitten sain oikein oikean inspiraation ja syyn valmistaa seinäkello seinälle. Niin.. kiersin kirpputoreja moneen otteeseen ja monesti viikossa, pengoin ja pengoin mutta aina yhtä huonolla tuurilla. Eipä löytynyt materiaaleja. Viime viikolla sitten osui silmääni kangaskasa ja sieltä löytyi marimekon lemmenleikki kangas..ei se ihan vastannut sitä kangasídeaa mitä olin ajatellut mutta päätin kokeilla kuitenkin sillä. Nyt oli kangas mutta kellon viisarit ja koneisto puuttuivat. Jatkoin etsimistä mutta aina vaan sain kokea karvaan pettymyksen, ei viisareita, ei koneistoa ei edes vanhaa kelloa jonka purkaa. Päätin, että vaikka se olisi tätä koko ideaa vastaan ostan koneiston ja viisarit kaupasta ja niin tein. Olisi jäänyt muuten kello tekemättä. Ehkä joskus muulloin on parempi tuuri. Mutta nyt on kuitenkin kello seinällä ja olen ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni.

Materiaalit olivat siis valkoinen lampaanvilla, vihreä merinovilla ja marimekon lemmenleikki puuvillakangas sekä kultaiset viisarit ja muovinen koneisto. Ympyrä kuviot ovat huovutettu kiinni ja yksinäinen liitäjä liimattu jälkikäteen.

Siilipussukka huovutettiin pahvikaavan avulla, punaisesta reaktiivivärjätystä lampaanvillasta. Vetoketjun koriste, joka sisältää nimikirjaimeni syntyi ylijäämästä. Ylijäämä syntyi pahvikaavaa poistettaessa, jolloin leikkasin suikaleen pussukan yläosasta ja samalla sain aukon pussukalle. Pussukan vetoketju on noin 15 cm pitkä ja käsin ommeltu. Siilipainokuviot ja nimikirjaimet painoin kontaktimuovista valmistetun sabluunan avulla. Painoväri oli valkoinen tekstiiliväri mutta työssä se muistuttaa lähinnä vaaleanpunaista kuin valkoista. Kiinnityksen jälkeen pussukka oli käyttövalmis. Kiinnitys oli yhdellä ja puolella pisteellä mutta minä lisäsin vähitellen lämpöä, jotta väri varmasti pysyisi eikä kastuessaan lähtisi leviämään. Tämmöinen pussukka nyt.. seuraavaa työtä täytyykin jo alkaa suunnittelemaan. Onko teillä ideoita? mikä olisi se jonkin mitä haluaisitte nähdä? kommentoikaa vapaasti, sillä luen niitä mielelläni ja otan vinkistä vaarin:)

Lintu Sininen, kiidä lennä liitäen maailman ääriin..

Kuvat ovat hieman huonot sillä en osaa parempia ottaa meidän kameralla, aina juku valotus-homma tulee.
Tällä linnulla on siis erikoispitsiä ns. siipinä ja paljettihelmi yhdistelmät silminä. Ripustusnaruna toimii valkoinen organtzanauha. Itse olen aika tyytyväinen aikaansaannokseeni ja oikein ärsyttää, että en osannut näyttää sitä kuvin teille. Ja se lupaamani turkoosiväri, voi ei. Sitäkään en saanut vangittua oikeanlaisena kuvaan. Täytyy kai harkita paremman kameran hankintaa.
Tein eilen myös sen huopapussukan, jota olen tänään jatkanut eli joudutte odottamaan lopputulosta ehkä iltaan asti..

Tämän taulun valmistin käsi-ja taideteollisuus oppilaitoksen opinnäytetyön koepalasesta ja ikean kehyksestä. Minulla oli jo jokin aikaa sitten mennyt lasi rikki tästä rosterikehyksestä ja mietin että mitä sillä teen..en kuitenkaan raaskisi laittaa sitä hukkaan. Kallis ja kaunis kun oli. Sitten muistin opinnäytetyöni eli huovutetun kolmiulotteisen tilanjakajan, sitä tehdessä jouduin tekemään monet kokeilut ennen viimeistä silausta. Eli koepalasia on kaappi pullollaan. Sitten vain leikkasin sopivan palasen ja asetin kehykseen. Lopputulos kaunis ja kierrätetty. Nämä huonot valokuvat eivät tosin anna oikein oikeutta näille mutta osaatte varmasti kuvitella miten kolmiulotteinen pinta tulee kehyksestä.

Nämä tötteröt valmistin lahjaksi. Muottina käytin aluksi pahvia ja lopuksi styroks-kartiota. Sydän kuviot tein esihuovutetusta huopalevystä. Kantokahvan tein aivan ensinmäiseksi ja liitin sen työhön huovuttamalla silloin kun huovutin tötteröä pahvin kanssa. Tuli selitettyä hieman oudosti mutta ehkä te ymmärrätte:) Niin ja totta kai, täytin tötteröt paperipäällisillä karkeillla.

Perhoshuopakynässä olen käyttänyt huovan lisäksi hopealankaa, helmiä. Tämän huovutin kokonaan merinovillasta ja esihuovuteustalevystä (Siivet).
Pitsikynän huovutin punaisesta reaktiivivärjätystä lampaanvillasta ja lisäsin huovutusvaiheessa pitsinauhaa joka kietoutui nätisti kynän ympärille huovutettaessa.
Raitakynän valmistin lilasta lampaanvillasta ja raidatat syntyivät lilasta silkistä.
Näillä huopakynillä on erittäin helppoa ja miellyttävää kirjoittaa sekä piirtää niin lapsen kuin aikuisenkin. Ja ovat jopa uudelleen käytettävissä: Vanha kynä loppuu, uusi tilalle jne. Ovat muutenkin vain kauniita sisustuksessa.

Molemmat huopakorut ovat metallisessa vanteessa mutta halutessa ne voi laittaa ketjuun tai muuhun naruun. Kauniit pinnat syntyvät pellavaan sekoitetusta villasta ja harmalle pohjalle värjätystä villasta.

Tässä esimerkki ystäväni tilaamasta korusta joka on ruskeassa vahanauhassa. Erittäin kaunis tuli siitäkin.

Nämä tossut huovutin jokin aika sitten vauvallemme ja pienuutensa sekä kauneutensa ansiosta ovat koristeena. Tässä seuraavassa hieman työvaiheita kuvin.

Pahvikaava ja koristeet alle sekä karstavillat kerroskerrokselta huovutettaen kaavan päälle

Yhteensä tossupariin meni noin. 50g karstavillaa. Tossut muotoilin suurikokoisen nuken jalkaan. Tämän kokoiset tossut mahtuivat vastasyntyneelle ja n. parin kuukauden ikäiselle.

Tämän idea lähti sitruunasta ja ehkä vähän sitä nyt valmiina muistuttaakin. Tämä ns. lehti-sitruuna on oikein kaunis ilman mitään varsinaista käyttötarkoitusta mutta kyllä se toimii kuitenkin tällähetkellä minun oikein harvinaisten piirrustuskynieni säilytyskotelona. Huovutin tämän limen-värisestä merinovillasta ja kaavana toimi sitruunan mallinen pahvi. Aaltoilevan viivan leikkasin tekovaiheessa, jolloin poistin myös kaavan. Huuhtelun jälkeen, muotoilin sitruunaa jälleen halutun muotoiseksi.

No niin nyt olis näitä eilisiä huovutuksia tarjolla:) Ensin esittelyssä on vessaan/pesuhuoneeseen tekemä toiletti- huopakulho. Olin jo liian pitkään katsonut alati lojuvia harjoja ja lakkapulloja. (Lakkapullot eivät mahdu kaappiin) Nyt sitten on oiva ratkaisu keksitty ja kulho on käytössä.
Materiaaleina käytin ruskeaa lampaanvillaa, erittäin rasvaista sellaista ja pellava-lampaanvilla sekoitusta. Huopakulhon etuosaan tein painamalla, valkoisella teksiilivärillä tekstin. Hyvin pysyy, ainakin vielä ja kiinnitettykkin on silitysraudalla ensin yhdella ja sitten kahdella pisteellä. Sabluunan tein kontaktimuovista, jonka liimasin ensin kulhon kylkeen. Hyvin onnistui, eikä levinnytkään pahasti, ei juuri ollenkaan.

Sitten tämä toinen huvoutustekele: eli tämä oli sitten enemmän sellainen tartuntakokeilu. Yhdistin aivan ihanaa indigovärjättyä villaa ja jälleenkerran huopapitsiä. Olen ostanut näitä kirpparilta ja täytyy nyt kokeilla miten ne tarttuvat.

Tein miehelleni metsästyskenkiin pohjalliset huovuttamalla. Kuviotkin sen jo kertoo eli poroja, lintuja, kaloja, kuusia jne. jopa sydämen puolikaskin on joukkoon eksynyt. Pohjalliset ovat paksut ja varmasti lämpimät.
Väreinä harmaa ja valkoinen sekä ripaus tuota punaista. Ensin huovutin tiiviin huopalevyn ja sitten siitä leikkasin sopivat pohjalliset, yksinkertaista ja helppoa ja tuloskin on käytännöllinen ja kaunis. Pinta ei muutu koskaan huonoksi sillä jalan "hikoillessa" huovuttuu pinta edelleen tiiviimmäksi ja tiiviimmäksi. "Ikipohjalliset"

Tähän kulhoon olen huovuttanut joukkoon kirpparilta ostamani pienen pitsiliinan. Tein kulhosta hieman liian ohuen, joten siinä ei voi pitää mitään terävää tai kovin painavaa. Se toimii tällä hetkellä sormusrasiana. Teen varmasti tulevaisuudessa isomman ja paljon kestävämmän pitsikulhon, koska olen niin ihastunut tähän pitsipintaan.

Pieni oranssi kukkaro pitsin kera. Lähikuvasta näkee miten kauniisti villa tunkee pitsin rakosista ja siten kiinnittyy huovutettavaan pintaan. Kukkaro on valmistettu kaavan avulla märkähuovuttamalla.

Tämä rannerengas on valmistettu merinovillasta huovuttamalla. (oikea väri on kyllä paljon kauniimpi kuin kuvassa)

Tässäpä kukkasia viikonlopun iloksi!

Tämä on niitä uusimpia kokeiluja. Ihan toimiva mutta toteutuksen tekisin nyt toisin. Taidan tehdä niin vielä lähiaikoina. Kannessa on tekstiilivärillä painettu kuvio. Yhdistettynä huovutettuun tuotteeseen se näyttää oikein kivalta.

Laitoin tässä, joitakin aikaisempia pieniä huovutus tekeleitä. Pienen lapsen äitinä nykyään huovutukset ovat max vain tiskipöydän levyisiä. Suurempiin ei ole aikaa niin ja ei kyllä tällä hetkellä tilaakaan. Kesää ja ulkona huovutusta siis odotellessa, tässä joitakin.

Tekniikka siis oli aika yksinkertainen. Valkoinen on esihuovutetusta-huopalevystä, johon tein ympyröitä leikkaamalla. Alla on pellavavillaa taustana. Tasohuovuttamalla/ kaava apuna huovutin nämä. TYön kuivuttua ompelin ompelukoneella ympyröitä ja koukeroita. Ja tulos oli tämä.:)

Hauska mobile lapseni kehdon yllä, jonka tein jo raskausaikana.

Siskon tytölle, tein aikoinani pienen kietaisupuseron. Edessä on irroitettava kukkakoriste.
Tässäpä näitä joitakin, täytyy jatkaa tutustumista blogini asetuksiin ym. Kaikki kun on vielä niin outoa ja uutta.