tiistai 9. marraskuuta 2010

Olen helistin..

Olen helistin.. jokin lintukin yritän olla. Minusta yritettiin pöllöä mutta taidankin olla tipu vain.

Pieniä ulokkeitakin sain: takapyrstön, jalat sekä nokan kielen kera.

Silmät ja ripset minulle on kirjottu. En ole vihainen vaikka siltä ehkä kaukaa näytänkin.

Vatsani sisällä minulla on pieniä helistimiä, niitä on mukava vauvan kuunnella, kestän siis lapsen kosketusta ja leikkimistä.

Vihreän värini olen saanut nauravan lampaan versosta. Olen tyytyväinen elävään pintaani. Valkoiset osani ovat osittain esihuovutettua levyä ja lampaanvillaa. Pääosin olen kuitenkin merinovillaa, joten olen pinnaltani miellyttävän tuntuinen.

Sellainen helistin minä olen.

2 kommenttia:

Viivi kirjoitti...

Ihana. Tarinakin on sitä ;))

Villainen kirjoitti...

kiitos

Blogiarkisto