Lintunen kai minäkin..

On näitä niin mukava tehdä. Jokaisella oma hassu ilmeensä ja yksityiskohtansa.

Villana käytin jälleen nauravan lampaan merinoa sis. tuo lilan sävyinen muuten hyödynsin omaa varastoani monellakin tapaa. Tilkkuja ja paloja laatikosta, jotka odottavat uutta parempaa tarkoitusta. Sieltä syntyi nyt jalat, nokka sekä kieli. Kaikki muu valkoinen on esihuovutettua-levyä. Silmät ja ripset jälleen jotain omaa sekakirjontaa.

Ai, niin takapyrstö oli koolattua harmaata esihuopaa.

Vatsassaan linnulla on jälleen helistimet, jotakin vauvelia ihastuttamassa.

Huovutusrintamalla on nyt paljon keskeneräistä mutta valmista ei juurikaan, johtunee pitkästä tautien kierteestä ja voimien hupenemisesta mutta eiköhän ne pikku hiljaa taas palaa niin että pääsen tekemään jotain messuilta hankkimillani materiaaleilla:)

Mielenkiintoista pintaa..

Mielenkiintoista pintaa ja kokeilua.. Koolattua viininpunaista villaa, ihana sävy. Jännä malli kukkarolle.

Pyöreä ruskea villa melkein valmiiksi huovutettu ja kuviot leikattu valmiiksi mutta tarttui erittäin hyvin vielä pintaan kiinni. Väliin tuli vielä hiukan sifonkia, joka kylläkin aika hyvin upposi sekaan eikä paljon erotu. Kuvion keskellä pieni timantti ja kuviot erotettu vielä selvemmäksi ohuella hopean värisellä rautalangalla, jonka ikään kuin kirjoin joukkoon. Samaa rautalankaa löytyy myös ympyrän ulkopuolelta hopeahelmien kera.

Mitäpäs olette kokeilusta mieltä?:)

Pienen pieni kukkaro..

Merinovillainen pieni kukkaro, äidin aarteiden joukosta löytyneellä jo elämää hiukan nähneellä sulkijalla.

Pallot tein koolatusta esihuovutetusta-levystä ja hyvin tarttui.

Malliltaan kukkaro on hiukan pitkulainen ja pullea. Pulleus on saatu aikaan muotoon kuivattamisella. Sydämellisen kukkaron sulkijan leveys on n. 5cm eli siitä voi sitten hiukan päätellä pussukan suuruutta.

Tämä on ehkä hiukan prinsessamainen mutta käy varmasti muuhunkin tarkoitukseen, kuin tyttöjen leikkeihin.

Hunajainen saippua

Merinovillainen hunajasaippua. Lisukkeena kuituja ja silkkejä. Värit ruskea ja valkoiset kuidut.

Itseltäni löytyy vastaavana musta ja olen pitänyt siitä. Jotenkin sen imaisee hyvin pahat hajutkin käsistä. Saippuan pinta pysyy kauniina ja huovuttuu itsestään aina vain lisää, siis joka pesukerta.

Yleensä palasaippuat tarvivat alustan kun ylimääräinen vesi ja saippualitku valuttaa pöydälle mutta tämä ei sellaista ole tarvinnut.

Saippuan loputtua huovan voi pestä ja käyttää haluamallaan tavalla. Itse en ole vielä päässyt siihen jälkimmäiseen vaiheeseen asti. Mielenkiinnolla kyllä odotan mitä siitä tekisi, kun se aika koittaa:)

Koolausta

Minäkin nyt olen koolannut ja kokeillut sitä kaikkeen kivaan. Villaan, sifonkiin, silkkiin, esihuovutettuun levyyn jne. Epätasainen oli tulos mutta nyt se käy kun tykkään kaikesta vaihtelevasta ja elävästä pinnasta. Syynä toki kuitenkin oli se, että en tehnyt sitä varmaankaan oikein.

Haju oli sellainen jännä teen tuoksu, joka leijaili ilmassa vieä pitkään, ehkä liiankin pitkään..

Väri on pysyny hyvin ja villan huovutettavuuskin säilyi. Olen siis tehnyt jo jotain näistä mutta ne jääköön vielä hetkeksi pimentoon, sillä keskeneräistä ei voi näyttää;)

Koolasin tässä uudestaankin mutta melkein valmista huovutettua tuotetta. Onnistui hiukan paremmin, kun tein hiukan muutoksia värjäystapaan. Senkin näätte, joskus sitten myöhemmin. Viimeistely hommiin täytyy lähteä, että on taas jotain kerrottavaa.

Olen helistin..

Olen helistin.. jokin lintukin yritän olla. Minusta yritettiin pöllöä mutta taidankin olla tipu vain.

Pieniä ulokkeitakin sain: takapyrstön, jalat sekä nokan kielen kera.

Silmät ja ripset minulle on kirjottu. En ole vihainen vaikka siltä ehkä kaukaa näytänkin.

Vatsani sisällä minulla on pieniä helistimiä, niitä on mukava vauvan kuunnella, kestän siis lapsen kosketusta ja leikkimistä.

Vihreän värini olen saanut nauravan lampaan versosta. Olen tyytyväinen elävään pintaani. Valkoiset osani ovat osittain esihuovutettua levyä ja lampaanvillaa. Pääosin olen kuitenkin merinovillaa, joten olen pinnaltani miellyttävän tuntuinen.

Sellainen helistin minä olen.

Säärystimet

Tein säärystimet tilauksesta ja idean pohjana toimi tämän yrityksen nilkkaimet.

Säärystimet ovat saumattomat ja takana merkillä varustettu lenkki, josta pitsinauha on kätevä laittaa. Sitomistapoja löytyy varmasti monia ja niiden mahdollisuus vaikuttaa paljolti myös ulkonäköön. Vartta voi laittaa vaikka rytylle ja sitoa kauniilla nauhalla, mahdollisuuksia on niin monia..

Värinä harmaa yhdistettävyyden ja käytännöllisyyden vuoksi.

Kaavan tähän tein yksinkertaisesti niin että muovipussi jalkaan ja teipin kanssa muotoilemaan sopivaa. Sitte vaan lisätään kutistumisvarat ja huovuttelemaan. Ja siinä huovutamisessakin oli sitten omat niksinsä mutta ne jääköön salaisuudeksi:)