se lapsuusajan iki-ihana askartelu- ja krääsäkauppa.
Sinne täytyi lapsena aina päästä ja jo 10 markalla sai isot pussit täyteen haju kirjepaperia, tarroja, kyniä ja pyyhekumia.
Sinne mentiin aina, kun päästiin. Kävellen tai pyörällä. Helteellä tai pakkasella. Sateella tai ukkosella. Kilometrejäkin oli. Mutta se ei menoa estänyt. Koulusta suoraan tai joskus jopa ennen koulua.
Muistan erään kerran, kun olin jo reilusti ennen yhdeksää oven edessä istumassa. Taskussa muutamia markkoja.
Ovi avattiin ja minä tyttönen aloin kiertää hyllyjä. Aina yhtä tarkkaan. Monesti istuin ihan lattialle ja tutkin koreja. Markat ja ostokset laskettiin tarkkaan. Ja pieni mutta onnellinen tyttö lähti kotia ison pussillisen kanssa, jota kotona äidille ylpeänä näytettiin.
Jokaisen kesäloman ollessa lopussa Tiimariin piti päästä kynä, kumi ja penaali ostoksille. 10mk/ 10 puista lyijykynää, 1mk ainakin kaksi mansikan muotoista ja hyvän hajuista kumia.
Tätä kauppaa tulee kyllä ikävä.
Joinakin vuosina, kun markat muuttuivat euroiksi, jotenkin innostus Tiimaria kohtaan muuttui. Markat ja eurot eivät enää hinnaltaan kohdanneet. Tuotteetkin muuttuivat, tyttökin kasvoi. Meni vuosia, etten käynyt. Sitten taas yhtäkkiä heräsi mielenkiinto Tiimaria kohtaan ja huomasin tykkääväni jälleen.
Sitten tulee konkurssi-ilmoitus.
Se oli, kuin pieni tyrmäys, tällaiselle lapsuusajan tiimari-tytölle.
Mikä nyt korvaa Tiimarin, Mikä on se askartelu- ja krääsäkauppa jossa on sama tunnelma ja samat pienet hinnat kuin lapsena ja jonka taian siirrämme omille pienille lapsille? ( mieleeni tulee vain yksi, Tiger, toivottavasti me kaikki pääsemme, joskus nauttimaan oman kaupungin tai kylän tai kunnan Tigerista :)
Kaikesta huolimatta täytyi päästä hakemaan viimeisiä muistoja Tiimarista. Kuvissa näkyvät tuotteet ovat minun viimeiset muistoni Tiimarista.
Jotain itselle ja jotain lapsille.
Osa on päässyt jo käyttöön ja osaa säästellään oikeaa hetkeä varten:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti