Kävin tässä taannoin kirppiksillä kiertämässä. Sattui olemaan niin hyvä tuuri, että löysin juurikin sitä mitä etsin. Harvoin niin käy minulla.
Täytyy olla tuntosarvet esillä mutta liikaa ei saa toivoa niin sitten toimii.
Olin nimittäin kauan jo haaveillut Aarikan kynttiläjaloista ja aina vain tuntui ettei budjetti salli. Päätin, että en lannistu vaan teen sellaisen tai sen tyyppisen kun materiaalit löytyisivät. Ja niin teki.
Näistä kuvan tavaroista ja ensimmäisen kuvan kuusilautasesta syntyi mieheni avustuksella minun Keisarinnani.
Mielestäni se on kyllä aika kaunista katseltavaa ja voin olla ylpeä siitä, että tyydyn vähempäänkin.
Pienestä pitäen olen tiennyt ja omakseni asian todennut, että jos johonkin ei ole varaa mutta sen haluaa, se tehdään itse. Ja toimii minun kohdallani.
En kai edes tulisi toimeen itseni kanssa, jos en saisi intoani purkaa käsillä tekemiseen ja sisustamiseen.
Tekeminen on terapeuttista ja mieltä rentouttavaa.
..Ja kyllä minulla on vielä joulutähti, hyvissä voimissa onkin. Ihmettelen sitä, koska olen niitä jotka eivät sisäkukkia saa pysymään elossa;)
1 kommentti:
Sama täällä, oma versio on mieleisin.
Lähetä kommentti