Puutarhassa oleminen on niin ihanaa mutta toisaalta myös inhottavaa kun mieli tekisi kokoajan saada ja tehdä paljon enemmän ja aina vaan paljon kauniimpia asioita.
Mutta todellisuus iskee vasten kasvoja aina.
Mistä aikaa ja
sitä budjettia?
Mieltä täytyy aina jarrutella ja yrittää nähdä jo laitetuista asioista positiivista.
Tehdä pikkuhiljaa.
Tuoksutella ja Tunnustella.
Jonain päivänä kyllä toivon, että piha olisi valmis.
Voisin vain Ihastella.
Lenkillä käydessäni ilmassa oli vahvat syreenin tuoksut.
Nappasin mukaani yhden oksan.
Ja siitä se syreeni-kuume alkoi.
Sille on jo paikka.
Tämän kauniin kirsikka-luumun vieressä.
Ja päärynäpuun kyljessä.
Sinne se tulee, toivottavasti pian.
Hennot Valkoiset kukat taitaa olla se juttu tänä vuonna.
Niin kauniin Orvokin myötä vielä kauniimpaa
puutarha- arkea teillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti