...
Joista jäljellä on enää yksi.
Niin komea ja mahtavan suuri.
Punaposki palleroinen.
Siinä se kasvaa ja punertuu, odottaa viimeistäkin herkkusuuta joka korjaa sen parempaan talteen.
Tarkoin varjellut viisi omenaa.. ovat haave vaan.
Joskus lapset vain tarvitsevat herkkuja.
Oli vanhimman lapsen selitys kadonneista omenoista.
Nyt sitten varjellaan tätä, ensimmäistä omenasatoa viimeiseen asti.
Jotta koko perhe saisi makupalan, nyt jo ison nyrkin kokoisesta omenasta.
Puutarhaan olen jo hiukan syyskasveja tuonut.
Pysyvin oli niistä kuitenkin syyshortensia.
Aivan ihanat sävyt.
Nyt odottelen kasvua innolla.
Kukat hankin minun lempipuutarhastani eli Agrimarketista.
Täällä päin kukkien laatu ja niiden hoito on mielestäni parhaimmistoa, kun vertaan moneen muuhun minua kiinnostavia kasveja myyvään liikkeeseen.
Betoninen pikku pöllö on myöskin sieltä.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan valikoimiin.
Nautitaan alkavasta syksystä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti