Viikon sisään on mahtunut lapsuusmuistoja, jäähyväisiä, juhlia
ja säikähtämisiä sekä pieniä askareita pihalla.
Lapsuuden muistot kauniista suuresta mökistä saivat todelliset mittasuhteet monien vuosien jälkeen.
Kaunis talo ja muistot kesäisestä reissusta palautui mieleen mutta tuntui kuin mökki olisi kutistunut.
Taitaa kuitenkin olla niin, että minä vain olen kasvanut. Herkullisia yksityiskohtia kyllä löytyi edelleen.
Samaan reissuun mahtui myös jäähyväiset.
Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja
jäähyväisten.
Kaunis, herkkä tapahtuma.
Suru on suuri mutta onneksi meillä on muistot, joita vaalia.
Niin kauan kun meillä on muistoja ja kuvia hän elää meissä.
Mielestäni kaunis ajatus, joka jäi tilaisuudesta erityisesti mieleen.
Viikonloppuna oli vielä mieheni vanhempien safiirihääpäivät.
Kauniina nauhana vuosien päivät,
niistä jokainen helmenä muistoksi jäivät.
Juhlia juhlittiin suurella joukolla.
Elämään mahtuu niin iloja kuin suruja.
Mutta myös säikähtämisiä, siitä en kuitenkaan taida kertoa sen enempää kuin että tarina päätyi
meidän onneksemme hyvin.
Tänään pääsin vihdoin aloittelemaan pihan koristuksien tekemistä.
Havuja, pajuja ja sammalta.
..
Kun aikaa löytyy tehdään lisää ja toivottavasti paljon ennen lumen tuloa.
Haaveilen jouluksi tekeväni mm. havutkoristeet kaiteiden päälle.
Siivet ja poron pää ovat viime vuonna valmistuneita ja hyvin kestivät kuivan ja aurinkoisen kesän.
Näitä kannattaa siis tehdä ja säästää.
Itse olen huomannut, että tästä on tullut minulle vuosittainen tapa näin syksysin ennen joulua.
Lähden nyt tästä katsomaan kynttilän valon kauneutta ja yritän muistaa, että muutama koru on kuvaamatta edelleen. Ehkä minä, joku päivä taas muistan ne valoisana aikana.
Kaunista viikkoa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti