Pitkästä aikaa Huovutettua ja muuta..

 

Kännykkäpusseja pari kappaletta tuli valmistettua pikku sisarilleni.

Olihan huovutuksesta varmaan jo reilun parin vuoden tauko tullut.

Kyllähän se näkyi monessakin asiassa.

Pussit saivat tuollaiset ommeltavat kukkaron sulkimet.

Sekä hiukan blingiä koristeiksi.

 

Sellaiset nätit paketit sitten vielä tytöille väsäsin, alla olevista aineksista.

Nätti paketti on aina puolet lahjasta.

:)

 

 

 

Uusimpia tulokkaita puutarhassa on Suklaakirsikka pensas.

Niin mahtavat kukat ja hedelmät tulossa.

Täytyi sitä jotain keksiä versotaudin saaneen huvimaja kirsikkapuun tilalle.

Täytyy toivoa, kun annoin armon aikaa ensi kevääseen että siitä saataisiin vielä mitä upeampi puu.

 

 

 

Kaikkea pientä ja vähän isompaakin kivaa on tässä tullut tehtyä.

Postailen niistä tässä pitkin kesää aina oikean fiiliksen tultua.

 

Nautitaan kesästä vaikkakin kylmästä sellaisesta:)

Aikaisemman postauksen lintujen kohtalo

 

Keskimmäistä kuvaa klikkaamalla pääset postaukseen.

Pikku HuopaLintujen Prosessia

 

1. Kaikki mitä tarvitset.

2. Aloita villan "liimaus", saippualla ja vedellä. Ohuita kerroksia.

3. Jalkojen uppotus-kuva.

4. Villaa liimattuna monia, monia kerroksia.

5. Huovutusta, aina vain kovemmin kun työ tiiviimmäksi käy.

6. Valmista lintua voi rutistella kovaa, vuoroin kylmässä ja kuumassa suihkussa. Kunnes lintu on kutistunut ja puhistunut tarpeeksi.

 

7. Eroja

8. Linnut orrella, narut nenässä. Odottavat värjäystä

 

Kool Aid Värjäys on niin helppoa ja värit kirkkaita, Tuoksukin niin huumaava, että.

Ensin sekoitetaan siis väri veteen kattilassa.

Kastellaan lintu läpikotasin märäksi.

Laitetaan Lintu kattilaan. Keitellään ja kiehutellaan vesi kirkkaaksi. Ja sen jälkeen huuhtelen kylmällä ja väri pysyy kuin pysyykin aina yhtä kirkkaana.

 

Lopullisen lintujen paikan näätte hieman myöhemmin:)

 

Ja Muistakaa se arvonta, sivun yläkulmasta.Klikkaa itsesi mukaan vaan:)

Pienen poikalapsen muistolle

 

Sanoja ei tarvita, kuvat puhuu puolestaan.

 

 

 

 

Tekniikkana:

 neulahuovutus kankaalle sekä hieman märkähuovutusta. Ja pingoitus kehykseen.

Pääsiäiskransseja

         Helppo toteuttaa vaikka jämistä, niin kuin minä tein.

Styrox-kranssi, kuumaliimaa ja pistooli. Jämiä ja aikaa:) Niillä saa jo paljon aikaa.

Lisäksi laitoin satiininauhan ja lasisen koristeen, jotka ovat irroitettavissa. Takana taulukoukku.

Kukin kranssin saaja voi poimia kransseista jotain omaa, nostalgiaa. Jokaisella palalla oma historiansa ja tarkoituksensa.

Pannulappuja kera kierrätyspitsin

Tässä jokin aika sitten siskoni tilasi patalaput ja antoi pitsit mitä piti sitten yhdistää huopaan. Tuloksena syntyi tälläiset piparipatalaput.

Paksu pitsi on haastavaa huovutettavaa ja näihin saikin purkaa kaiken mahdollisen kiukun.

Onneksi kuitenkin sain niistä tehtyä sen mitä pitikin vaikka luovuttaminen kävikin mielessä..se ei kuitenkaan kuulu periaatteisiini vaan siitä pitää ottaa ja imeä uutta energiaa, kohti onnistumista.

Toinenkin arkistojenHelmi

Klikkaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Kuvat puhuvat puolestaan, tämä tuli tehtyä kummipojallemme hieman ennen hänen syntymäänsä.

Asiakastyö Tupasvilla

Arkistojen tarkistamista ja sieltähän löytyi tämä jokin aika sitten tehty asiakastyö.

En ole tainnut muistaa täällä sitä esitellä.

Materiaalit: maalattu silkkiliina, lampaanvilla ja merinovilla. Sekä puuvilla-kuitu ja kiilakehys.

Tekniikka: hiomakonehuovutus ja rullaus.

Alinkuva kertoo suunnitteluvaiheesta. Täytyykin selailla lisää arkistoja:)

kolmevuotiaan taidetta huovuttamalla

Kolmevuotias poikani haluaa aina huovuttaa jämistä ja tällää kertaa hän halusi tehdä tädilleen leivän.

No hieno leipä siitä tulikin ja jotta sillä olisi myös jokin tarkoitus lisäsi äiti siihen hieman blingblingiä ja purjerenkaan. Purjerenkaasta sitten roikkumaan avaimenperäksi.

Vastasyntyneen huopikkaat

Rutistus-Tipunen

Lahja Kummipojalle, kastejuhlassa.

Kokoa tipusella on, mahtuu siis hyvin syliin myös isompana.

Sisällä massussa tipusella on jotain rapisevaa.

Idean tähän tipuseen sain yhdestä kivasta lasten kirjasta.

Paketin taitelin myös itse.

Iloa silmälle ja iloa lapselle:)

Naiselliset Huopikkaat

Huhhuh, 500g erittäin kovaa työtä, hopean ja timanttien kera.

Monta tuntia hikistä ja kovaa työtä.

Joutui siinä uusi omistajakin koville. Muottina kun toimi.

Omaan jalkaan ja omalla koolla valmistettuna saa parhaan tuloksen.

Ihanne olisi minusta se että omistaisin huopikaslestit, puiset sellaiset. Silloin saisi paukuttaa ja kovaa, kaikki ylimääräinen turhautuminen ja stressi katoaisi heti. Olisihan se myös tilauksien kannalta hyvä asia, kun omistaisi ne lestit. 

Saa laittaa viestiä, jos tietää mistä sellaiset voisi löytää:)

Huopikkaissa on siis myös omatekemää hopealaattaa: Villainen-teksti. Sitten tein vähän tuunausta parista erilaisista hopea korviksista. Ihan nättiä, eikös vaan:)

Joskus vuosia sitten kun tein itselleni huopikkaat, ajattelin että nämä oli kyllä ekat ja viimeiset mitkä teen aikuisten koossa mutta kuinkas kävi, nämä ovat jo toiset ja lapsille olen tehnyt useampia:) Näin voi käydä kun menee ääneen sanomaan.. ei silti huono asia ollenkaan.

Lisää paketointia..

Mitäs se täältä paketista paljastuu?  Pakettilaatikon voi helposti tehdä myös itse.

Näitä siihen tarvitset:

Isoa tasaista pahvia. sakset, vaikka kapeakärkisen virkkuukoukun, niitit ja viivaimen. (teippiä)

Ohje tähän on yksinkertainen, aloita piirtämällä pohja virkkuukoukulla tms. Älä paina pohjaan asti, vain ekapaperi rikki että saadaan hyvä taitos. Sen jälkeen piirretään reunat ympärille. Ei leikata kolmiota pois nurkasta vaan jätetään neliöksi ja leikataan suorakulmat siivekkeiksi. 4 siivekettä ja kuvan osoittamasta paikasta. Sitten taitellaan laatikoksi ja siivekkeet sisäpuolelle niitillä kiinni.

Vahvistella voi teipillä sisäpuolelta, jos tuntuu ettei kestä.

Samoin tehdään kansi mutta muutaman millin suurempana. Sitten vaan kansi paikoilleen ,aarteet sisään ja nauhalla kiinni. Koristella voi mielensä mukaisesti:) 

Olen harrastanut nyt tuota laatikon tekemistä paljonkin kun ei sopivaa ole löytynyt. Oiva vinkki lahjoihin ja tilaustyö-lähetyksiin.

Kesäinen setti tytölle

Nämä on siis valmistettu jo kesällä hääjuhlaan. En vain ole saanut aikaiseksi laittaa niitä tänne. Mutta täytyi sekin siis tehdä ennemmin tai myöhemmin.

Tekniikka mekossa oli hiomakonehuovutus ja rullaus.

Tossuissa ihan perusmärkähuovutus ja pinni tehtiin jämistä.

Ajatuksena oli tehdä body, joka toimii samalla mekkona hellepäivänä. Keskiosa on leveämpi ja löysähkö siksi, että mekon ollessa päällä se laskeutuu nätisti pussihelmaksi. Body kiinnitettiin neppareilla samoin kuin tossun nauhatkin jalan ympärille. Ja pinnissä takana oli vanhasta pinnistä kierrätytty pinni, jonka ompelin kiinni jämiin.

Materiaalit kaunis kuviosifonki, merinovilla (tuntuu lapsen yllä mukavammalle) sekä nepparit ja hopeahelmet + muut pienet kivat.

Mekko toimi hyvin mutta tossut olivat ehtineet liian pieniksi. Harmillista sinänsä mutta tyttö oli kaunis ja se on pääasia.

Lasten huopikkaat

Koko 20/21

Varrelliset ja solmittavat.

Pohjassa liukueste.

Väri hempeä vaaleanpunainen kera vihreän, valkoisen ja oranssin.

Nauha kiiltävää silkkiä.

Kengän sisällä harmaa teollisuushuovasta pohjallinen.

Tossut lähtivät omistajalleen vanhassa kenkälaatikossa, joka sai uuden elemän seeprakuvioisesta sisustuskontaktista. Pakettiin tein vielä kohotarralla eli dymolaitteella koko-numero tekstin. (Joka on muuten ihanan koukuttavaa hommaa)

Kesäpipo

Jämäpala koristeella..

Alunperin tarkoitus oli tehdä pipot pojille 2,8v. ja 1,5v. mutta vanhempi ilmoitti että hyi, ruma. En halua sitä.

Noh, siitä tuli neidille 4kk:tta pipo ensi kesälle.

Koristeeksi laitoin jämäkukan nepparilla, jonka voi irroittaa pesun ajaksi.

Kokeilun aika koitti neidille ja siihen poika sanoi: ihana pipo, ihana anina.

Olisi jännä tietää mikä mielen muutti:)



Naisellista..

Naisellinen, tyttömäinen, kaunis, perhosia, pitsiä ja sydämiä.

Ne olivat aikalailla tämän tilaus-kännykkäpussukan toiveet.

Perhosia löytyy pitsistä ja pitsihän on aina naisellista ja tyttömäistä.

Sydän löytyy irroitettavana riipuksena, jota voi myöhemmin käyttää vaikka avaimenperänä tai vetoketjun aukaisijana tai vaikka riipuksena korussa. Osat ovat hopeaa.

Kiinnitys toimii tarrapalalla, ettei turhia naarmuja synny puhelimen pintaan.

Takana kantolenkkiä pitää kiinni pieni purjerengas. Tällä kertaa kultainen ja se toi minusta hienon lisämausteen pussukalle.

Pian on tulossa myös oikein tyttömäinen juhlasetti.